Kun rahalla saa ja hevosella pääsee

 

Kevät on rankkaa aikaa, ja paljon muutoksia tapahtuu. Aurinko paistaa korkeammalta, valo lisääntyy, kukat kukkivat ja luonto herää. Myös poliittisesti paljon uusi asioita tapahtuu, ja ne eivät ehkä ole niin hyviä, kuin edeltävät muutokset. 

Hallitus päätti kuin päättikin kehitysriihessään, että köyhät voivat mennä kyykkyyn ja pedata polkua varakkaimmille ihmisille.

Leikkauksista pääsevät maistamaan ne, joilla ei alunalkaeenkaan tilanne ole ollut ruusuilla tanssimista.

 
Jos joku väittää, että leikkaukset olivat pakollisia juuri näiltä ryhmiltä, ei hän ehkä ole tutustunut vaihtoehtoihin, joita oppositio hallitukselle tarjosi. 

Voidaan myös miettiä vaikutuksia, jopa taloudellisia sellaisia. 

Koska koulutuksesta leikataan, niin koulurakenteilla ei ole tilaa kehittyä, ja resursseja on pakko pienentää. Tämä tarkoittaa, että ei ole varaa tarjota yhtä montaa aloituspaikkaa, ja läsnäolotunnit vähenevät. Opettajien kuitenkin täytyisi tarjota suunnitelman mukaista opetusta, joka tarkoittaa joko lisää työtunteja opettajalle jopa vapaa-aikana, tai että opintosuunnitelmaa karsitaan, mikä tietysti heikentää opintojen kattavuutta ja markkinointikykyä. Eli vaikka pystyisit opiskelemaan, voi olla, että tutkinnollasi ei ole niin suurta markkina-arvoa kuin ennen. On myös väärin, että opettajat poltetaan loppuun ja heistä tehdään ihmisiä, joiden täytyisi elää ja hengittää vain opettamaansa ainetta. 

Itse opiskelu ei myöskään tule olemaan enää takuu. Paikkoja tosiaan ei ole niin runsaasti, ja on myös pakko laskea taloudellinen järkevyys opiskeluun. Työelämä on sirpaloitunutta, ja uusia työpaikkoja syntyy yhtä paljon kuin kuolee. Tilanne on plus miinus nolla. Suurin osa opiskelijoista on ilman vanhempiensa taloudellista tukea, sillä rahaa tukemiseen ei yksinkertaisesti ole. On siis pakko valita opiskellako ja tiputtaa itsensä opintotuen piiriin – josta juuri isoin saksin leikattiin – vai jäädäkö toimeentulotuelle, jos työtäkään ei riittävän koulutuksen puuttumisen vuoksi saa.

Toimeentulotuki on huomattavasti isompi summa kuin opintotuki, jolloin se on huokuttelevampi vaihtoehto. Kaikilla ei tule olemaan enää samanlaisia mahdollisuuksia ja resursseja opiskella, ja koulutus etääntyy vain niiden oikeudeksi, jotka rahalla ovat siunattuja. 

Myös terveydenhuolto tulee kokemaan suuria kolauksia. Jo nyt henkilökuntaa ei ole riittävästi ja työ on ylikuormitettua. Jonot ovat pitkät ja hoitoa ei pystytä tarjoamaan riittävästi resurssien puutteen vuoksi. Tämä koskee ihmisiä niin vauvasta vaariin. Tietysti jos varaa yksityisellä käyntiin on, niin eihän silloin hätää ole. Tämä kuitenkaan ei ole valtaosan tilanne. 

Perheet saavat tuntea nahoissaan, kuinka pärjäämistä niin taloudellisesti kuin henkisestikin vaikeutetaan huomattavasti. Lapsen etu on kaukainen kuiskaus ja päivät menevät vain kokoaikaisessa pärjäämisessä. 

Näillä leikkauksilla hallitus on luomassa yhteiskuntaa, jossa koulutuksen työhön tulevat saamaan ne, joilla on rahaa. Taloudellisessa ahdingossa olevien määrä tulee kasvamaan. Toimeentulotuen ja työttömyysrahojen varassa olevien ihmisten määrä tulee lisääntymään. Nämä ovat omiaan luomaan masennusta, ahdistusta, syrjäytyneisyyttä yms. ongelmia. Sairaustapaukset ja töistä poissaolot tulevat lisääntymään työn ylikuormittavuuden vuoksi. 

Tulee paljon kalliimmaksi viedä pohja hyvinvoinnilta, kuin resurssoida siihen riittävästi. Jos tilanteemme on huono, niin tämän ei pitäisi olla se aika, kun tilannetta huononnetaan entisestään. Koulutukseen pitäisi olla riittävät resurssit, niin itse opetukseen kuin opiskelijoillekkin. Samoin terveydenhuoltoon, ja perheiden tukemiseenkin. On kummallista, että autoveroa voidaan alentaa, mikä tarkoittaa muutaman euron alennusta auton ostajalle. Kuitenkin koulutuksesta on pakko leikata, mikä tarkoittaa tuntuvia rahan pudotuksia niiltä, joilla siihen ei olisi varaa.  Väittäisin, että tässä hetkessä kaikille halukkaille koulutuksen tarjoaminen on tärkeämpää, kuin auton osto. Se on myös ekologisempaa ja luo helpommin uusia työpaikkoja, mikä olisi tärkeää, varsinkin kun katselee työttömyysprosentteja. 

Tämän hetken leikkaukset ovat selvä arvovalinta. Itse kuulun niinhin ihmisiin, jotka pitävät tärkeämpänä sitä, että lapsi voi kotonaan hyvin ja hänellä on edessään juuri sellainen tulevaisuus minkä hän itse haluaa, kuin sitä, että bemarin voi ostaa hieman halvemmalla. 

Onko myös konkreettisia näyttöjä siitä miten ne tahot, jotka ovat varoissaan, osallistuvat leikkauksiin? Enemmänkin ollaan puhuttu vain vapaaehtoisuudesta, kun taas sinulle, jolla ei ole rahaa, se on pakko.

Kysymykseksi jääkin, että miten ne vahingot, joita nyt tehdään, voidaan enää korjata? 

Jos jotain kritisoi tulisi myös kehittää, joten ainaki  SDP:n vaihtoehtoihin pystyy tutustumaan täältä:
http://sdp.fi/fi/reilumpi-vaihtoehto/

NooraKinnunen
Sosialidemokraatit

26-vuotias aktiivi metsien siimeksistä.
Pitää hyvästä ruuasta ja kisut on parhaita.
Tykkää kriittisesti ottaa kantaa yhteiskunnan asioihin.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta tunnistan vain omani :D

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu