Suomi-neito Kannanottoja yhteiskunnallisiin aiheisiin

Väkivallan kauniit kasvot

  • "At the center of non-violence stands the principle of love." - Martin Luther King, Jr.
    "At the center of non-violence stands the principle of love." - Martin Luther King, Jr.

 

Väkivalta on yhä tänäpäivänä syvästi vartioitu salaisuus. Jokainen tietää, että väkivaltaa on, sillä onhan meillä elokuvat ja lehdet, sekä muu media tästä muistuttamassa. Kuitenkin väkivalta esitetään jotenkin irrallisena ja etäisenä todellisuudesta. Kauhistellaan hetkellisesti perheväkivaltatapausta uskoen, ettei niin voisi käydä itselle. Väkivalta voi kuitenkin olla niin vahvana osana tavallista arkea, että siihen on jo turtunut, eikä osaa enää elää muulla tavalla.

 

Olen huomannut, miten mediaa lukevat rakastavat nimenomaan väkivaltatapauksia. Väkivallalla uhkailu on ihan tavallista ja joissakin piireissä ihan hyväksyttävää. Väkivallasta on pikkuhiljaa tulossa normi, emmekä edes itse huomaa sitä.

 

Väkivaltaa vastaan on vaikeinta taistella. Ensin täytyy hyväksyä, että sitä on, ja seuraavaksi täytyy olla valmis siihen, että asiat saattavat mennä hetkellisesti vielä pahemmiksi. Hirvein rangaistushan on, ettei väkivallan harjoittajalla ole enää valtaa, joten se valta täytyy yrittää ottaa vielä dramaattisimmin keinoin. Ikävä kyllä on tiedossa monta surullista tapausta, jossa toinen osapuoli on tapettu. On kuitenkin myös tapauksia, joissa on päästy vainoajista eroon ja selvitty vahvempana ihmisenä.

 

Halusin kirjoittaa väkivallasta tänään, sillä on naisten päivä ja suurin osa väkivallasta kohdistuu naisiin. Kerron teille samalla tarinan naisesta, joka piilotti väkivallan, sillä hänen kasvonsa jätettiin mustelmitta.

 

”Se oli kuin kohtalo, tai siltä se tuntui. Olin juuri eronnut ja otin sen hyvin raskaasti. En ollut syönyt moneen viikkoon ja äitini kirjaimellisesti kantoi minut kouluun, että sain tentit tehtyä. Hylätythän niistä tuli, mutta tässä tapauksessa oli onneksi olemassa uusinnat. Kuitenkin makasin vain kotona ja katselin onnettomia elokuvia. Ystäväni päättivät, että nyt loppui, ja he raahasivat minut väkisin takaisin elävien pariin sekä veivät yökerhoon. Sieltä kaikki alkoi.

 

Näin miehen tanssivan lattialla ja kauhistuin: siinähän se entinen poikaystäväni tanssii. Päätin, että minun on pakko saada jutella hänen kanssaan ja kysyä miksi. Kävin siis hakemassa miehen tanssilattialta, ja hän tuli mukanani. Istuimme pöytään, ja hän alkoi puhumaan minulle englanniksi. Katsoin miestä hämmentyneenä ja ajattelin, että ompa typerää ja lapsellista käytöstä. Yhtäkkiä lamppu syttyi ja katsoin miestä tarkemmin, eihän se ollut exäni, vaan joku mukavalta tuntuva mies. Hän kertoi, kuinka oli juuri itsekin eronnut ja miten sattumalta he olivat tulleet siihen yökerhoon. He olivat myöhästyneet lennolta ja päättäneet vain lähteä juhlimaan toiseen kaupunkiin. Kohtaloa, vai mitä? Tai niin ainakin ajattelin.

 

Alussa kaikki oli kaunista, ja olin niin onnellinen. Toki hän puhui paljon pahaa entisestään mikä minusta oli hieman outoa, mutta uskoin kaiken, mitä hän sanoi. Melkein puoli vuotta olimme olleet yhdessä, kun aloin saada selville alkua asioiden oikeasta laidasta. Mies oikutteli paljon ja käyttäytyi oudosti, eikä kertonut oikeastaan mitään, vaikka usein asiaa kysyi. En saanut tehdä mitään mitä entinen oli tehnyt, ja minua verrattiin häneen jatkuvasti. Olen aika tempperamenttinen, joten suuttuessani saatan lähteä kävelemään höyryjä pois. Nimenomaan tämä oli kiellettyä. Muistan yhä, kun eräänä päivänä riidan aikana puin takkia päälleni lähteäkseni ovesta ulos haukkaamaan happea ja potkimaan kiukuspäissä kiviä. Hän tarttui minua takaa hiuksista ja veti takaisin sanoen, etten lähtisi mihinkään. Se oli ensimmäinen kerta, kun hän minuun kajosi. Hän vakuutteli sitä viimeiseksi ja väitti, että oli vain yrittänyt ottaa kiinni takistani. Epäillen uskoin häntä ja vannotin kerran olevan viimeinen.

 

Tuli kesä, ja ajattelin asioiden olevan nyt hyvin. Hän oli jättänyt tuona päivänä koneensa auki, ja kävin katsomassa sitä sammuttaakseni sen. Etusivulla oli kuitenkin auki pitkä keskusteluhistoria tämän "muka vihatun" entisen tyttöystävän kanssa. Siinä julistettiin rakkautta, ikävää ja pyydettiin yhteen takaisin palaamista. Koin olevani petetty, ja kerroin tästä miehelle. Sinä päivänä hän ensimmäistä kertaa kuristi minua ikkunaa vasten. En muista mitä sitten tapahtui. Itkin ja muistaakseni pyysin häntä lähtemään pois. Asuimme tuolloin jo yhdessä, ja tuo taisi olla ensimmäinen kerta, kun heitin hänet ulos. Tuon päivän jälkeen asiat muuttuivat. Uskoin häneen ja ajattelin hänellä olevan vaikeaa, minkä vuoksi tämä erilainen oireilu. Syytin masennusta ja mitä kaikkea, ajattellen voivani auttaa.

 

Tämän jälkeen tarinat sekoittuivat toisiinsa, sillä henkinen väkivalta oli jatkuvaa, mutta ovelaa. Syyllistävää, joka sai tuntemaan empatiaa ja yrittämään itse parantaa käytöstään ihmisenä. Kun meni hyvin, meni todella hyvin, ja kun meni huonosti, meni todella huonosti. Löysin suhteemme aikana viisi naista, kaksi entistä mukaan laskettuna, joille mies lähetteli flirttailuviestejä. Viestien lähettelyjen välissä oli kyllä taukoja, mutta muutaman kuukauden välein hän laittoi rakkaus yms. viestejä, joissa samalla hän saattoi mollata minua. En voinut siis enää luottaa häneen. Epäilin jatkuvasti kaikkea ja yritin itse olla parempi. Hän saattoi riidan aikana paiskia minua ympäri seiniä, tai potkia, tai sylkeä naamalleni ja haukkua mitä hirveimmin tavoin. Jos erehdyinkin heittämään jotakin takasin, hän uhriutui ja syytti minua siitä, kuinka kamala olin. Olinhan kehdannut hänet jo kahdesti vuoden aikana heittämään ulos ja kohtelin häntä kuin koiraa. Kukaan muu nainen ei ole ollut niin hirveä kuin minä. Syyllistin rankasti itseäni ja pelkäsin. Aloin pelkäämään sanomisiani ja tekojani. Mikä vaan saattoi olla väärin, jos se ei häntä miellyttänyt. Hän löi kyllä kasvoillekkin, mutta avokämmenellä, ettei vain jäisi mustelmaa. Kuristaminen oli hänen suosikkinsa sekä vartaloon iskeminen. Ne mustelmat sain peitettyä niin, ettei hänkään niitä nähnyt tai muistanut aiheuttaneensa.

 

Keksin tekosyitä ystävilleni jos emme olleet samassa paikassa. Kun jouduin pakenemaan yökylään, sillä ulosheittäminen ei tullut enää kyseeseen, jouduin kertomaan puolittaisia totuuksia. Tietysti valehtelin ja puolustelin niitäkin tilanteita. Hänellä oli ote minusta. Kerran muistan riidan aikana, kun hän haki puukon keittiöstä, ja istui tyynen rauhallisena sohvalle terottamaan sitä virne kasvoillaan. Muistan ajatelleeni, että tulen kuolemaan. Onneksi mies oli se, joka suhteen päätti lopettaa, sillä hän oli löytänyt uuden uhrin. Itselläni ei ollut enää siinä kohtaa voimavaroja sitä tekemään, koska pelkäsin seurauksia. Siitä huolimatta sain vielä viimeisen kerran selkääni ennen kuin hän lähti. Kuitenkaan väkivalta ei loppunut siihen, vaan vielä tänäkin päivänä hän yrittää manipuloida ja hallita elämääni etäältä.

 

Tietysti nykyään ystäväni ja perheeni tietävät tämän kaiken, ja olen selvinnyt hengissä vahvempana ihmisenä. Kuitenkin silloin tein kaikkeni, että ulospäin kaikki näytti täydelliseltä, ja uskottelin samaa valhetta itsellenikin. Piilotin väkivallan kauniiden kasvojeni taakse pitäen ”kaikki on hyvin” -naamaria. Menetin todella paljon asioita väkivallan vuoksi, enkä suostu pitämään sitä naamaria enää koskaan. Väkivaltaa ei tule kaunistella." 

 

Haluaisinkin nyt seuraavan tarinan kautta rohkaista kertomaan poliisille, ystävälle tai jollekulle, sillä se on ensimmäinen askel pois väkivallan piiristä. Kenenkään ei tarvitse sietää hyökkäyksiä somessa, vallan ottamista fyysisesti tai henkisesti, eikä vainoamista tutulta tai tuntemattomalta. Väkivallan ei tule koskaan olla normi, mutta se ei saa olla myöskään tabu.

Väkivallata tulee riisua sen kauniit kasvot ja puhua siitä rehellisesti sekä avoimesti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Reijo Jokela

"Halusin kirjoittaa väkivallasta tänään, sillä on naisten päivä ja suurin osa väkivallasta kohdistuu naisiin".
Vaikka on naisten päivä niin tuo ei taida pitää paikkaansa. Miehillä on nimittäin suurempi riski joutua väkivallan kohteeksi.

Käyttäjän NooraKinnunen kuva
Noora Kinnunen

On totta, että miehiin kohdistuu myös väkivaltaa ja ne lukemat ovat ikäväkyllä nousussa. Eikä tätä tule missään nimessä väheksyä. Tilastollisesti, kuitenkin naiset kokevat enemmän väkivaltaa. Tilastot saattaisivat muuttua tosin jos miehet uskaltavat rohkeammin kertoa kotioloistaan tai kokemuksistaan. Tuossa on vain yksi tarina väkivallasta ja niitä on varmasti tuhansia lisää. Haluankin nimenomaan rohkaista jokaista puhumaan väkivallasta avoimesti ja mitä se aiheuttaa. Turvallinen ja väkivallaton elämä on jokaisen oikeus.

Reijo Jokela

Puhutko nyt perheväkivallasta, vai väkivallasta yleensä. Perheväkivallan osalta tuo väittämäsi pitää kyllä paikkaansa, mutta ei väkivallan yleensä.

Käyttäjän NooraKinnunen kuva
Noora Kinnunen Vastaus kommenttiin #3

Miten itse määrittelet väkivallan, määritteletkö sen vain fyysiseen? Siinä tapauksessa ehkä miehellä on riskialttiimpaa joutua tappeluihin yms. Kuitenkin tässäkin tapauksessa myös naisia pahoinpidellään kaduilla, lähennellään, raiskataan jne. Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta jota naiset joutuvat usein kestämään paljon enemmän kuin miehet.

Reijo Jokela Vastaus kommenttiin #4

"Miten itse määrittelet väkivallan, määritteletkö sen vain fyysiseen"?
Kyllä määrittelen, jos lähtökohtana on väite, että naiset kokevat enemmän väkivaltaa, kuin miehet. Lähisuhdeväkivallassa on sama asia.
Jos taas puhutaan tuosta henkisestä väkivallasta, niin vaikka asia on tärkeä, niin ei siitä voi edes oikein mielipidettä muodostaa tästä kummat kokevat enemmän. Ei siitä ole olemassa mitään luotettavia tilastoja, kun tuota ei voi oikein edes tarkasti määritellä. Luulisin, että tuon suhteen näkemys siitä kummat tuollaista enemmän kokevat on vahvasti riippuvainen vastaajan sukupuolesta.

Käyttäjän NooraKinnunen kuva
Noora Kinnunen Vastaus kommenttiin #5

Tuokin on hyvin totta, perustan kuitenkin mielipiteeni omiin havaintohini sosiaalisessa mediassa käytyihin keskusteluihin jos kohteena on varsinkin nainen. Väkivalta ei silti tunne sukupuolta ja olet siinä aivan oikeassa ja perustuu kohteen omaan kokemukseen. Väkivalta kuitenkaan ei ole vain fyysistä.

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen Vastaus kommenttiin #4

Jos tilastotiedettä mietitään, niin itse lasken väkivallaksi ainoastaan fyysisen väkivallan. Joku nimittäin voi laskea henkiseksi väkivallaksi sen, että joku sanoi ikävästi. Silloin henkinen väkivalta on veteen piirretty viiva, eikä siitä voi vetää tilastollisia johtopäätöksiä.

Parisuhteessa tapahtuvassa väkivallassa taitavat naiset olla useimmiten uhreja, tosin siinäkin voi vetää "miehillä on sosiaalista painetta olla ilmoittamatta parisuhdeväkivallasta koska 'lol mies ottaa naiselta turpaan'"-kortin.

En vähättele naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, turvakotien ja avun pitäisi olla helpommin saatavilla. Kelpo puheenaihe näin naistenpäivänä.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Riippuu tuokin esimerkiksi siitä, mitä tilastoja käyttää tulkinnan tekemiseen - poliisin tietoon tulevassa väkivaltarikollisudeessa asianomistajana on mies useammin, mutta kansallisten rikosuhritutkimusten mukaan naiset kokevat kaikkinensa hieman enemmän väkivaltaa. Asia selittyy sillä, että naisilla on suurempi riski joutua väkivallan kohteeksi yksityisellä alueella ja intiimissä suhteessa kuten kodissaan tms. ja miehillä taas julkisella alueella, missä pahoinpitelylle löytyy usein myös todistajia.

Poliisin tietoon tulee ehken noin 10 prosenttia kaikista vuosittain tapahtuvista pahoinpitelyistä...

Käyttäjän MiikaKautto kuva
Miika Kautto

Suurin osa väkivallasta jää piiloon, etenkin perheväkivalta. Väkialta ei ole vain fyysistä vaan usein henkistä. Se voi olla piittaamattommutta, alistamista, haukkumista, kontrolloimista tai häiriköintiä. Usein uhri ei kykene vastustamaan väkivaltaa ja se saa jatkua pitkään. Vaikka asia tulisi ilmi ei edes läheisimmät ihmiset siihen usein puutu.

Nyt keskusteluun on nousut etenkin häiriköinti. Krista Kiurun vainoaja sai tänään tuomion vainoamisesta, neljä kuukautta ehdollista ja lähestymiskiellon. Kuitenkin tämä on vain jäävuoren huippu, suurinta osa häiriköistä ei saa koskaan tuomiota. Varsinkin julkisesti toimiviin naisiin kohdestetaan jatkuvasti vainoa. Tapoja on monia: mm. läähätyspuhelut, huorittelu ja uhkailu sekä yhteistietojen jakaminen.

Suomalaiset eivät ole todellakaan rauhallista ja maltillista kansaa.

Reijo Jokela

"että naisilla on suurempi riski joutua väkivallan kohteeksi yksityisellä alueella ja intiimissä suhteessa kuten kodissaan tms".
Tuolla kyllä puhuttaisiin yhtä suuresta riskistä, jos puhutaan uhrimäärästä, eikä tapauksista.
https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hy...

"Miesuhritutkimuksen mukaan myös miehet joutuvat parisuhteissaan väkivallan uhreiksi. Sukupuolten välillä ei ollut juurikaan eroa parisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden määrässä: naisista 17 ja miehistä 16 prosenttia oli kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua jossain vaiheessa nykyistä parisuhdettaan. Tapahtumakertoja oli kuitenkin naisilla useampia ja naisiin kohdistunut väkivalta oli sekä fyysisiltä että psyykkisiltä seurauksiltaan vakavampaa".

Vaikka onkin naisten päivä, niin noiden tietojen perusteella koko keskustelu nais/mies akselilla olisi syytä lopettaa ja alkaa puhua asiasta yleisellä tasolla. Siinä olisi ainakin se, etu, että päästäisiin tällaisesta sinällään hyödyttömästä "kummat kokevat enemmän" keskustelusta. Ei kait se loppujen lopuksi ole sukupuoliasia, jos joutuu pelkäämään, tai joutuu nukkumaan nenä murtuneena.

Käyttäjän NooraKinnunen kuva
Noora Kinnunen

Ehdottomasti väkivaltaa ei tule rajata, vaikka todistit että tilastollisesti naiset sitä kokevat enemmän. Jonka vuoksi valitsin näin naistenpäivänä puheeksi väkivallan. Itselle kuitenkaan vain naisiin kohdistuva väkivalta ei ollut kirjoituksen pointti vaan väkivalta yleensä. Miesten tulisi kertoa myös omista väkivalta kokemuksistaan. Tämä on oma tarinani jonka tänään päätin jakaa. Minulle naistenpäivä ei rajoitu vain naisiin vaan kaikkiin jotka kannattavat tasa-arvoa kaikkien sukupuolien välille.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Feministi hömpää. Ei totuuden siementäkään tarvita siihen keitokseen.

Kansallisten rikosuhritutkimusten mukaan noin joka kymmenes suomalainen joutuu vuosittain väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi. Naisilla ja miehillä on yhtä paljon väkivallan uhrikokemuksia. Kuolemaan ja vakavaan vammaan johtanut väkivalta on silti yleisempää miehillä kuin naisilla.

Täytyy muistaa, että uhritutkimukset ovat pelkkiä kyselyitä. Ihmiset voivat vastata epärehellisesti tai kokea asiat eritavoin.

http://www.vakivallanvahentaminen.fi/fi/index/vaki...

Suomessa on toteutettu yksi tutkimus, jossa on tarkasteltu erikseen ja erityisesti miehiin kohdistunutta väkivaltaa (Heiskanen ja Ruuskanen 2010). Sen mukaan
suomalaisista miehistä 55 prosenttia on kokenut väkivaltaa tai uhkailua 15 vuotta täytettyään. Fyysistä väkivaltaa on kokenut 49 prosenttia miehistä. 16 % miehistä on kokenut väkivaltaa tai uhkailua viimeisten 12 kuukauden aikana. Osuus eroaa kansallisen uhritutkimuksen tuloksista, joiden raportoima vastaava osuus on 11 % (Sirén ym. 2010, 3). Eron taustalla lienee ainakin osittain se, että tutkimuksissa on käytetty erilaisia kysymyksiä.
Vaikka miesten ja naisten kokeman väkivallan yleisyydessä ei ole kokonaistasolla eroa. (Heiskanen ja Ruuskanen 2010, 16) on eri sukupuolten kohtaamassa väkivallassa eroja piirteiden osalta. Miesten väkivaltakokemukset ovat useimmiten tuntemattomien tekemiä uhkailuja ja fyysistä väkivaltaa kun taas naiset kokevat enemmän seksuaalista väkivaltaa (mt.).

Väkivallan kokemisessa on tietenkin eroja sukupuolten välillä. Mutta ainoastaan naisten kokema väkivalta tuodaan julkisuuden valokeilaan ja keskusteluun. Muusta ei väliä, kuin sivulauseessa. Tämä johtuu feminismistä, joka on päästetty portinvartijaksi.

Käyttäjän valtakunnan kuva
Kimmo Liimatainen

Tieto on parempi kuin luulo.

Yksi kohtuullisen luotettava lähde, jossa on laajaa tilastoitua tietoa globaalisti on ruotsalaisen lääkärin, akateemikon, tilastotieteilijän ja puhujan Hans Roslingin perustama Gapminder.org. Gapminderin slogan on "GAPMINDER - a fact based worldview".

Jos haluat tietoa luulojen sijaan kannattaa katsoa Roslingin puheita esimerkiksi Youtubesta. Lisäksi voit itse muodostaa käsityksiä eri asioista Gapminderin tietojen avulla.

Mitkään tilastot eivät ole täysin luotettavia, koska tilastointitavoissa on eroja. Suuntaa ne kuitenkin antavat.

Kun haetaan Gapminderin globaaleista tilastoista esimerkiksi murhat ja itsemurhat sukuolien mukaan jaoteltuna näyttää tilanne globaalisti tältä. Huomaa graafien akseleiden eri mittakaavat.

Suicides men/women
www.bit.ly/15GSkVY

Murdered men/ women
www.bit.ly/18Y6jYK

Miehet tekevät itsemurhia noin kaksi kertaa enemmän kuin naiset, poikkeuksena esimerkiksi Afganistan, jossa naiset tekevät 8,6 itsemurhaa suhteessa 4,9 miesten tekemää itsemurhaa kohden per 100 000 asukasta.

Henkirikosten uhreiksi miehet joutuvat 2-5 kertaa useammin kuin naiset, esimerkkinä vaikkapa Suomi jossa suhdeluku oli 3,5 tapettua miestä 1,1 tapettua naista kohti (miehet joutuvat henkirikoksen kohteeksi Suomessa noin 3,2 kertaisesti naisiin nähden). Globaalisti poikkeuksena ovat Nauru ja Grenada jossa nainen joutuu henkirikoksen uhriksi miestä useammin.

Miesten itsemurhat ja joutuminen henkirikosten uhriksi globaalisti on näiden tilastojen valossa kertaluokkia vakavampi ongelma kuin naisiin kohdistuva väkivalta. Miksi tämä asia ei politisoidu tai miksi sitä ei kukaan nosta esiin onkin jo toinen juttu.

Käyttäjän NooraKinnunen kuva
Noora Kinnunen

Hyvä, että tuotte esille hyvin tärkeän asian. Miehiin kohdistuvasta väkivallasta tulee ehdottomasti keskustella. Halusin nimen omaan omalla tarinallani rohkaista ketä tahansa väkivallasta kärsivää puhumaan tai herättää yhteiskunnallista keskustelua. Kuten jo totesin useasti vaikka valitsin naistenpäivän omien mielipiteideni vuoksi, minulle päivä esustaa tasa-arvoa kaikkien välille. On siis hyvä, että tuodaan julki miten paljon miehiin kohdistuu väkivaltaa tässä yhteiskunnassa. Kuvioon tietysti kuuluu myös lapset ja sukupuoli vähemmistöt. Ehdottomasti aihe vaatii lisää keskustelua, ettei väkivallasta tule normia ja kielletään tosiasioita.

Toimituksen poiminnat